Peruskivien laskemisjuhla

Maaherra Siuruaisen puhe

Kunnioitettu Herra Piispa,
Arvoisa Kirkkoherra,
Kunnioitetut Kutsuvieraat!

Erityisesti Pohjois-Suomessa elämme suuren muutoksen aikaa. Taaksemme on jäämässä vuosisatainen kehitys, jossa väestö on siirtynyt etelästä kohti pohjoista. Suomalainen uudisasutus juurtui näille seuduille vasta 1400-1500-luvuilla. Asutuksen leviämiseen vaikutti Ruotsin kuninkaiden, erityisesti Kuningas Kustaa Vaasan pyrkimys liittää myös Pohjois-Suomi valtakuntaansa. Tämä onnistuikin pitkällisten sotien ja vihollisuuksien jälkeen vuonna 1595 Täyssinän rauhassa. Rajalinja vedettiin kutakuinkin nykyiselle paikalleen läänimme kohdalla. Näin Savosta ja Pohjanmaan rannikolta levittäytynyt uudisasutus liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa.

Kuningas Kustaa Vaasa julisti Västeråsin valtiopäivillä virallisesti, että kuningaskunnassa otetaan käyttöön reformoitu uskonto. Yhteydet Rooman kirkkoon katkaistiin ja kuninkaasta tuli kansallisen kirkon päämies. Kirkko otti voimakkaan roolin yhteiskunnan kehittämiseen. Turkuun asetettiin arkkipiispa ja myös Pohjois-Suomeen alettiin perustaa seurakuntia ja niiden kappeleita. Kirkon tehtävänä oli huolehtia kansan tarpeista myös maallisessa mielessä. Tärkeimpiä tavoitteita olivat kansalaisten lukemaan opettaminen ja tapakasvatus. Jukolan veljesten tavoin suomalaiset pitivät lukutaidon vaatimusta "kirkkokurin kaikkein viheliäisimpänä muotona". Lukutaidosta ja luetun ymmärtämisestä sekä oman mielipiteen muodostamisesta tuli pohjoismaisen demokratian keskeisin kulmakivi.

Jo katolilaisella ajalla perustettuja rannikon suurseurakuntia alettiin pilkkoa pienemmiksi, jotta kirkon opetus olisi saavuttanut myös laajojen erämaiden ihmiset. Rajoituksena seurakuntien perustamiselle oli köyhyys rakentaa kirkkoja ja palkata sielunpaimenia. Vähitellen kuitenkin näilläkin seuduilla rakennettiin kirkot ja palkattiin papit. Kärsämäen seurakunnan perustamisasiakirjan allekirjoitti kuningas Aadolf Fredrik 4. päivänä huhtikuuta 1764. Tuolloin Pyhäjärvi kuului Kärsämäkeen kappelina, ja erotettiin omaksi seurakunnakseen 1861. Kärsämäen ensimmäinen kirkko rakennettiin Pyhäjoen rannalle Kattilakosken partaalle1765. Se purettiin 1841. Uuden kirkon perustamiskokous pidettiin Harjun majatalossa 1827. Kirkon paikaksi sovittiin Junnonkangas. Kirkko valmistui 1842. Tämä Carl Ludvig Engelin piirtämä kirkko oli tarkoitettu esimerkiksi köyhien seurakuntien kirkoksi. E. Lohrmanin suunnittelema tapuli valmistui 1841. Kärsämäen kirkko on parhaiten säilyneitä Engelin ajan puukirkkoja maassamme.

Arvoisat Juhlavieraat!

Tänään olemme saaneet osallistua Kärsämäen uuden puukirkon peruskiven laskemisjuhlaan. Tilaisuus on ollut monessa mielessä poikkeuksellinen. Modernin tietotekniikan, elementtirakentamisen ja koneiden aikakautena on käynnistetty perinteinen puukirkon rakentaminen vuosisatoja sitten käytetyin menetelmin. Hankkeen lähtökohdat eivät ole tarkoin tiedossani, mutta kuvittelen, että tällainen puukirkon rakentaminen on ihmisen vastaus aikakusien muutokseen. Halutaan palauttaa ja säilyttää ja kehittääkin jotakin sellaista, mikä auttamattomasti on jäämässä unholaan.

Talonpoikaisten kirkkojemme rakentaminen 1600-luvulta lähtien on sellainen taidon, voiman ja kulttuurin näyttö, jota jälkipolvien on vaikeaa ymmärtää. Sellaiset suvut kuin Ylikiimingin Väänäset ja Keski-Pohjanmaan Kuorikosket ovat jääneet historiaan kansan tyylitaidon tulkitsijoina kirkkorakentamisessa. Vanhoissa puukirkoissamme yhdistyvät sekä oivalliset rakennustekniset ratkaisut että sopusuhtainen tyylitaju. On vaikea ymmärtää, että hallan ja nälän kiusaamat köyhät pohjoisen talonpojat ovat pystyneet kokoamaan varoja ja toteuttamaan vieläkin Herran huoneina palvelevat kirkot ja pappilat. He ovat koonneet voimavaransa Herran kunniaksi.

Kunnioitetut Juhlavieraat!

Elämme suuren murroksen keskellä. Vuosisatojen aikana muodostunut maaseutuasutusrakenteemme on murtumassa. Kaupungit kasvavat ja syrjäseudut tyhjenevät. Elämme kahden suuren kehitysvaiheen välistä aikaa. Takana on voimakas rakenne- ja tavaratuotannon kehitysvaihe. Konventionaalisen teollisuuden seuraava vaihe on globalisoituminen ja tekniikan yhä intensiivisempi käyttöön otto. Keskittäminen vie päätäntävallan yhä kauemmaksi ihmisistä ja paikallisista tarpeista. Toinen kehittämisen trendi on osaamisesta ja älystä käynnistyvä innovatiivinen tuotanto, joka on luonteeltaan kansainvälistä ja keskittyvää. Tässä muutoksessa joudumme aprikoimaan, mikä on perifeeristen alueidemme tuleva kohtalo. Pystymmekö luomaan jotakin sellaista, joka säilyttää maaseutumme ja reuna-alueemme asuttuina ja toimivina myös tulevaisuudessa. Onko alueillamme riittävän vahva kulttuuri ja väestöllämme voimakas itsetunto tehdä tulevaisuutta myös nykyisillä asuinsijoillaan?

Uskaltaisiko arvailla, että Kärsämäen puukirkon rakentamisessa yhdistyvät ajan muutokseen sisältyvät elementit. Hankkeen takana ovat vahvat persoonat, joilla on ollut halu kunnioittaa isien työtä ja pitää kotiseudut asuttuina. Hankkeessa ovat mukana kirkko- ja puurakentamisen vahvat osaajat, jotka haluavat säilyttää perinteen myös tuleville polville. Kirkkoherra Niinikosken aloitteesta ovat Kärsämäellä virinneet monet hankkeet, joilla pyritään tunnistamaan ja syventämään alueen kotiseudun ja kulttuurin juuria. Hankkeiden takana on myös uusien työmuotojen ja työpaikkojen löytäminen. Historia on aikakausien jatkumo, jossa menneen hiipuessa on taitavasti pystyttävä löytämään uuden alkua alueelle tunnusomaisista lähtökohdista.

Ennen kova ruumiillinen työ loi kulttuuria. Suomessakin hyvin omintakeista kansankulttuuria. Vaurauden lisääntyessä, koulutuksen ja sivistyksen laajentuessa on tultu aikaan, jossa kulttuurin on mahdollisuus luoda työtä. Pohjois-Suomen ja sen syrjäseutujen tulevaisuus riippuu paljolti siitä, onko meillä kykyä ja taitoa luoda entisten ammattien ja uuden teknologian sisältötuotantoa ja sen kautta uusia työpaikkoja. Kärsämäellä käynnistetty elämäntarina-akatemia saattaa tässä suhteessa vastata osuvasti juuri tämän päivän ihmisen nostalgisiin tarpeisiin. Muutoksen keskellä perinteellä rakennettu puukirkko on konkreettinen esimerkki ihmisten halusta reagoida ja vastata ympärillämme tapahtuviin suuriin muutoksiin. Menneisyydessä on paljon arvoja ja taitoja, joita niin tärkeä nykykehitys ei saa haudata alleen. Puukirkkohanke on aikaamme hyvin sopiva kulttuuriteko.

Oulun läänin puolesta toivotan hankkeelle mitä parhainta menestystä!