Peruskivien laskemisjuhla

Rehtori Lajusen puhe

Arvoisa maaherra, herra piispa, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Tänään saimme todistaa tuolla historiallista tapahtumaa. Oli hienoa olla siinä tilaisuudessa mukana ja olla todistamassa tuon puukirkon peruskiven muurausta ja Oulun Yliopiston puolelta tunsin ylpeyttä, että Oulun Yliopisto on siinä yhtenä merkittävänä osallisena. Samalla jotenkin tuli mieleen tuolla kuin seisoin ja tämän tapahtuman aikana, että ihminen ei elä pelkästään leivästä. Ja miksi näin? Siksi, että tällä hetkellä yliopistoilta vaaditaan entistä enemmän sellaista koulutusta, sellaista tutkimusta ja toimenpiteitä, jotka välittömästi hyödyntävät elinkeinoelämää. Toisaalta minulle tuli siellä toinen assosiaatio mieleen. Nyt kun tällä hetkellä yliopistoja kehotetaan panostamaan luonnontieteisiin ja tekniikkaan, siihen satsaamme hyvin paljon ja myös kun odotetaan, että luonnontieteet ja tekniikkaan panostaminen toisi juuri näitä nopeasti hyödynnettäviä asioita, niin mitä tapahtui silloin 1700-luvulla, kun tämän puukirkon, jota nyt rakennetaan, sen menetelmiä käytettiin. Silloin elettiin hyödyn aikakautta, jolloin korostettiin luonnontieteitä ja haluttiin luonnontieteet nopeasti hyödynnettyä silloin yhteiskunnassa. Toisin sanoen historia toistaa itseään, nyt tällaisella syklillä.

Oulun Yliopisto on määritellyt perustehtäväkseen ihmisten niin aineellisen kuin materiaalisen hyvinvoinnin edistämisen Pohjois-Suomessa. Oulun Yliopisto, Oulun seutu tunnetaan hightecistaan tällä hetkellä. Monta kertaa unohtuu, että me olemme monitieteinen yliopisto ja meillä tekniikan ja luonnontieteitten lisäksi on myös taideaineita, humanistisia aineita, jotka ovat nousemassa entistä tärkeämpään rooliin tällä hetkellä. Hienoa, että taideaineita osaltaan edustava arkkitehtiosasto on lähtenyt tähän voimakkaasti tähän projektiin mukaan. Olemme myös hyvin hyvillämme siitä, että olemme saaneet arkeologian viime vuosina Oulun Yliopistoon. Nämä pari esimerkkiä edesauttavat, että me pystymme tuota tehtäväämme, missiotamme toteuttamaan, että meillä on sellaisia aineita, koulutusohjelmia, sellaista tutkimusta, joka antaa uskottavuutta sille, että me olemme edelleen sivistysylipisto. Me voimme olla hyödyllinen yliopisto, mutta eihän sivistys ja hyöty voi olla toisiaan poissulkevia asioita. Tällä hetkellä kansainvälistyvässä maailmassa tulee entistä tärkeämmäksi tietää, mitkä on meidän kulttuuriperintömme, missä meidän juuremme ovat. Se suomalainen identiteetti. Ja elämässä niin on hyvä, että on jotain pysyvää, jotain pysyviä rakenteita, joitain johon voi luottaa. Eikä niin, että kun menemme nyt markkinatalouden mukaan, suhdanteitten mukaan, niin pikkuhiljaa unohdetaan hyvin äkkiä historiamme ja menneisyytemme ja lähdemme hakemaan pikavoittoja mm. pörssistä ja muusta tällaisesta. Ja unohdamme mistä ne kestävät perusarvot kuitenkin yhteiskunnalle ja ihmiselle sitten lopulta tulevat. Tässä suhteessa niin tämä projekti on yksi niitä, joille mielellään antaa tukensa ja joista on iloinen, kun näkee, että ne etenevät.

Haluan kiittää Kärsämäen kuntaa ja onnitella. Minä uskon, että niillä monilla hankkeilla, jotka nyt täällä ovat virinneet, ja jotka ovat etenemässä niin Kärsämäki tullaan tuntemaan entistä paremmin Suomessa. Ei ainoastaan tämä puukirkko, mutta myös elämänkerta-akatemia, se on hieno asia. Ja myös Kärsämäki on taiteisiin niin kuvataiteisiinkin kuin musiikkiin samalla panostamassa. Tästä on tulossa hyvää vauhtia semmoinen kunta ja pitäjä, joka tulee näyttämään esimerkkiä monelle muulle kunnalle Suomessa. Paitsi, että nämä eri hankkeet tuovat sitä edellä mainitsemaani hengenravintoa ja arvoja ihmisille niin uskon, että se tuo myös työpaikkoja ja työtä samalla tälle alueelle. Se tuo myös sellaista infrastruktuuria rakennetta, jonka kautta mm. yliopisto voi olla vuorovaikutuksessa Kärsämäellä. Ei ilman koulutuksen ja tutkimuksen vastaanottokykyä emme voi olla luontevasti yhteistyössä tällaisten kuntien kanssa. Haluankin esittää mitä parhaimmat kiitokseni nyt Kärsämäen kunnalle tästä hienosta yhteistyöstä erityisesti haluan osoittaa kiitokseni kirkkoherra Jorma Niinikoskelle, jonka ideoimia useimmat näistä hankkeista ovat, jossa hän on ollut sitten primusmoottorina ja eteenpäin asioita viemässä. Haluan esittää myös useille muille tahoille ja henkilöille kiitokseni, kiitettäviä on monta; arkkitehtiosastolta erityisesti professori Panu Kaila, että olet ottanut tämän projektin vastaan ja innostuneesti vienyt sitä eteenpäin ja saanut meidän opiskelijamme myös siihen innostumaan ja muut tahot. Silloin 1765 tämä tekniikka ja menetelmät, joilla nyt tuota modernia puukirkkoa tehdään oli sen ajan hightechia. Myös haluan kiittää kaikkia muita tahoja, yhteistyökumppaneita, organisaatioita, rahoittajia tässä. Tämä päivä jää historiaan todella hienona päivänä ja Oulun Yliopisto jatkossakin haluaa olla mukana tällaisessa kehitystyössä. Paljon onnea uudelle puukirkolle.