Peruskivien laskemisjuhla

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Karsikkaan puhe

Arvoisa herra maaherra ja herra piispa, puukirkkohankkeen suojelijat, hyvä juhlayleisö!

Kun Runebergin-päivän kokouksessa 1998 pohdittiin Kärsämäen tulevaisuushankkeita, totesi läänin sivistysneuvos Pertti Korhonen mm. että läänin kulttuuritoimi tarvitsee piristystä etenkin perinteiden osalta. EU:n kautta tuettavia kulttuurihankkeita on vähän.

Sellaista rakentamista, millaisena se tänä päivänä toteutuu puukirkkoprojektissa, hänkään tuskin tarkoitti, vaikka seurakunnan entisen kirkon uudelleen rakentamista Pyhäjoen rantaan suunniteltiin. Kuten tunnettua tuosta kirkosta ei ole jänyt mitään dokumenttia, joten arkkitehtuuri olisi jäänyt oletusten varaan. Panu Kailan mielestä vanhan rakennusmuodon tuottaminen modernilla tekniikalla johtaa ikävään lopputulokseen, joten hän käänsi asian toisin päin - modernin arkkitehtuurin tekeminen perinteisin menetelmin. Tällainen esitys pikkukirkon rakentamisesta 1700-luvun työmenetelmillä, oli uutta ja haasteellisen kiehtovaa. Se tempasi mukaansa sellaiset paikkakunnan miehet, joilla oli vanhan rakentajan tieto-taitoa muistissaan ja käsissään. Alettiin pohtia modernin kirkon rakentamista vanhoilla työmenetelmillä. Asia levisi nopeasti tiedotusvälineiden kautta ja hankkeesta tuli tuota pikaa kansainvälisestikin kuuluisa.

Hanke lähti suorastaan vyörymään eteenpäin. Kirkollisvaalit olivat sinä syksynä ja Kärsämäenkin kirkkovaltuutetuista yli puolet tuli uusia. Uuden kirkkovaltuuston kolmannessa kokouksessa syyskuussa 1999 jouduttiin tekemään päätös puukirkon rakentamisesta. Asia oli monille aika outo ja vastustustakin oli. Päätöksen syntymiseen tarvittiin todella voimakasta henkistä tukea niin yliopiston kuin lääninhallituksen ja piispan taholta. Tarvittiin myös Panu Kailan vakuuttelua, että rakentaminen todella onnistuu 1700-luvun työmenetelmillä ja -välineillä. Jorma kirkkoherran uskoa siihen, että hanke toteutuu ulkopuolisen rahoituksen turvin eikä seurakunnan varoja käytetä. Ainoastaan tarvittava puu, paanupuita lukuunottamatta, otetaan seurakunnan metsästä.

Kirkkoprojektin tarkoitus löytää vanhat työmenetelmät ja -välineet on onnistunut. Taitavien rakentajien käden jälkiä voi ihailla kirkkotyömaalla. Ehkä vieläkin tärkeämpää on täällä syntynyt talkoohenki, me-henki ja yhteistyö monien tahojen kanssa. Hanke tekee myönteisellä tavalla Kärsämäkeä tunnetuksi.

Tänään on kiitoksen aika ennenkaikkea talkooväelle ja kaikille työntekijöille, kirkonrakentajille kuin myös henkisesti ja aineellisesti hanketta tukeneille. Kiitos!